Seurakunnan tulee olla toiminnassaan kuin perhe!

1.Erilaiset perheet ja sen sisäiset tehtävät:

1) Kaksi aikuista perustaa perheen ja alkaa suunnitella ja toteuttaa sen kasvattamista.
2) Perheeseen toivottavasti syntyy lapsia.
3) Pienelle lapselle annetaan ensin maitoa ja vähitellen kiinteää ja vahvempaa ruokaa.
4) Murrosikäistä ohjataan löytämään itsensä, omat vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa.
5) Aikuistunut nuori valitsee vahvuuksiensa mukaan tulevan ammattinsa ja tehtävänsä, opiskelee ja harjoittelee ammattinsa asioita jopa koko loppuelämänsä.
6) Tultuaan ammatissaan asiantuntijaksi hän on kykenevä opettamaan uusia ammatista kiinnostuneita täyteen ammattitaitoon (Opettaja – kisällijärjestelmä, nyt ammattikoulut)

2. Vastaavat tehtävät kasvavassa seurakunnassa:
1) Maassamme on jo riittävästi (eli koko maan alueellisesti kattavasti luterilaisia) seurakuntia. (Silti jatkuvasti perustetaan ns. vapaita seurakuntia ottamaan joidenkin luterilaisten seurakuntien laiminlyömiä haasteita vastaan.)
2) Seurakuntaa tulee auttaa saamaan uusia vastasyntyneitä. (evankeliointi)
3)Vastasyntyneet tarvitsevat erilaista ravintoa kuin nuoriso tai isovanhemmat. (Kristinopin alkeiden opetusta)
4) Varttuminen uskossa kohti itsenäisyyttä vaatii syvällisempää opetusta ja vastuun ottoon rohkaisua (Raamatun opetusta, opillisia syventämisiä ja motivointia). Syrjäytymisen ja seurakunnan hylkäämisen ehkäisemiseksi uskossaan aikuistuneelle tulee jatkuvasti olla kykyjä vastaavaa ja motivaatiota ylläpitävää toimintaa eli perheen kasvun jotain vaihetta palvelevia tehtäviä.
5) Tämä edellyttää ”perheen vanhemmilta ” (käytännössä palkatuilta työntekijöiltä) rohkeutta kannustaa ja antaa vastuuta ja valtuuksia sisältäviä tehtäviä.

Opetuslapseuttaminen/opetuslapset mitä se /he on/ovat?
Tätä edellä kuvattua seurakuntaperheen kasvua voidaan nimittää vanhahtavalla termillä opetuslapseuttamiseksi, sillä Jeesus antoi opetuslapsilleen tehtäviä, jonka tunnemme lähetyskäskynä:
Matteus 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Seurakunnan tulee siis tehdä opetuslapsia.

Filippus oli evankelista siellä ja täällä. Mm. Samariassa ei-juutalaisia tuli ensimmäisen kerran uskoon sitten Jeesuksen työn. Apostolit Jerusalemissa lähettivät sinne ihmisiä auttamaan Filippusta. He kastoivat uskoon tulleet. He opettivat ja loivat heille perustuksen.

Filippus oli vapaa jatkamaan matkaansa evankelistana. Niinpä hän tapasikin Etiopialaisen eunukin, joka tuli myös uskoon. Jos Filippuksen olisi pitänyt jäädä yksin Samariaan, hän olisi ehkä epäonnistunut siinä seurakunnan perustamisen ja tarvittavan opettamisen tehtävissä ja etiopialainen eunukki olisi jäänyt ilman evankeliumia ja Koptikirkko syntymättä.

Apostolien teoista näemme, että Paavalillakin oli muita henkilöitä mukanaan. He auttoivat omilla lahjoillaan Paavalia rakentamaan seurakuntia. Paavali pystyi myös aikaisemmin jatkamaan lähetys- matkojaan seuraaviin kohteisiin.

Seurakunnassa tulee olla jatkuvasti vastasyntyneitä, varttuvia ja ”isiä”. Muutoin seurakuntaperhe ensin näivetyttyään lopulta lisääntymis- kyvyttömänä sammuu.

Seurakunnan tulee kasvattaa hengellisistä vauvoista hengen jättiläisiä. Tämä tapahtuu hyödyntämällä Jumalan seurakunnalle antamia (armo)lahjoja.
Jumalan antamat lahjat/työkalut seurakunnalle:

Efesolaiskirje 4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
4:12 tehdäkseen pyhät (uudestisyntyneet seurakuntalaiset) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (seurakuntien) rakentamiseen,
4:13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, (vauvoista nuorukaiseksi ja isiksi) Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
4:16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä (seurakuntalaisen) avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman (armolahjan/vahvuuden) määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Vertaus kaikkien lahjojen/tehtävien hoidon tärkeydestä: Juomalasista juonti onnistuu erinomaisesti viidellä sormella, mutta sormien vähetessä tehtävä vaikeutuu ja kahdella se on jo aika mahdotonta.

Apostoli on lähetetty seurakunnasta muualle julistustöihin. Hän perustaa ja rakentaa seurakuntia, mutta hän jatkaa pian matkaa seuraavaan paikkaan. Apostolilla on lahjoja jokaisen muuhunkin virkaan, mutta ei ole erikoistunut niihin. Hän on perustaja. Muut rakentavat tälle perustuksille seurakunnan/kirkon.

Profeetta osoittaa suunnan.: ”Katso ylös Jumalaa!” Hän katsoo ja näyttää, mihin sinun tulee mennä. ”Olet syntinen, sinun tulee katua ja tehdä parannus. ”(Profeetta ei ole vain tulevaisuuden näkyjä kertova ”ennustaja” Itse asiassa hän ei ennustakaan, vaan kertoo, mitä on tuleva, ainakin, jos ette tee parannusta.)

Evankelista on tehokkaampi julistaja kuin profeetta (Historia osoittaa, että valittu kansa useimmiten hylkäsi profeettansa). Evankelistalla on myös puhuttelevia esimerkkejä, mitä muualla on tapahtunut, miten ihmisiä on parantunut jne.

Pastori on ”naimisissa” seurakunnan kanssa. ”Me tarvitsemme rakkautta, tarvitsemme toisiamme, yhteys on tärkeä,” jne.

Opettaja kertoo, mikä on oikeaa oppia, mitä Raamattu opettaa, miten voit kasvaa Herrasi tuntemisessa…

Kaikkien tehtävänä on lähetyskäskyn mukaisesti ”kastaa ja opettaa”, mutta jokainen ei ole armolahjoiltaan profeetta, evankelista, opettaja tai pastori. Voit antaa vain sitä, mitä sinulla on.

Emme saa lokeroida/laatikoida ihmisiä tai itseämmekään johonkin tehtävään. Me voimme kasvaa ja saada toisiakin lahjoja.

Profeetta sanoo, että seurakunnan suurin tarve on kuulla ja kuunnella Jumalaa.
Evankelistan mielestä suurin tarve on tavoittaa kadotetut. He ovat menossa helvettiin.
Pastori sanoo: muistakaa, että uskoon tulleet ovat lapsia. Meidän tulee huolehtia heistä ja toisistamme, myös yksinäisistä, köyhistä ja vaivaisista.
Opettaja sanoo: me tarvitsemme selkeää opetusta Jumalan tahdosta, oikeasta opista ja Sanan tulkinnasta.

Korjausliikkeitä:
• Evankelistan tulee myös opettaa ja varustaa ihmisiä evankelistoiksi.
• Pastoreiden tehtävä ei ole perustaa seurakuntia, se on apostolinen tehtävä, joka vaati kaikkien em. lahjojen ainakin osittaista hallintaa.
• Tehtävämme on olla Kristuksen opetuslapsia.

Opetuslapsen tehtävä on tehdä kaikkea tilanteen mukaan.

Ihmiset seurakunnassa ovat erilaisia, heillä on erilaisia ominaisuuksia ja lahjoja, jopa armolahjoja. Toiminnan esteenä on yleensä pelko: ei minulla ole sitä lahjaa. Mutta opetuksen ja harjoituksen kautta pelko usein poistuu.

Me kaikki opetuslapsiksi kasvaessamme tarvitsemme opetusta, peruskurssin jokaisesta tehtävästä ja armolahjasta Voimme verrata tarvetta armeijan peruskursseihin ennen erikoistumista omaan aselajiin.

Seurakunnan vastuu- tai johtohenkilöiden tehtävä on etsiä, missä tehtävässä kukin on parhaimmillaan sekä kuka tai ketkä ovat kussakin tehtävässä parhaita. Myös kunkin seurakuntalaisen on hyvä selvittää itselleen, missä tehtävässä hän on parhaimmillaan (siinä vaiheessaan). Tämä on tärkeätä, jotta kukin löytäisi paikkansa seurakuntaruumiissa ja se toimisi parhaiten ja tehokkaasti.

Tehokas opettaminen ja kasvattaminen edellyttävät, että kunkin lahjan saanut ja sen hallitseva ”vanhempi” opettaa siitä lahjasta kiinnostuneita tai lahjan jo saaneita kasvamaan ja harjoittumaan sen käytössä eteenpäin.

Miten voisin edistyä haluamassani tehtävässä?
Jos haluat kasvaa jonkin lahjan tuntemisessa ja käytössä, oleskele lahjan saaneen seurassa / seuraa henkilön toimintaa, joka on lahjakas kyseisen lahjan käytössä. Hänestä ”tarttuu” jotain siitä ennen pitkää sinuun. Ja sitten olet vielä toisen lahjan käyttäjän seurassa jne.

Tehottoman seurakunnan tuntomerkkejä:
Käytännössä jotkin seurakunnat voivat olla jonkin lahjan ”värittämiä”. Tämän käytännön johdosta, jos sen seurakunnan toiminta toteutuu yksipuolisesti.

Yksivärinen maalaus on yksitoikkoinen. Jokaisen värin lisäys tauluun tuo siihen lisää ilmettä ja tehovoimaa.

• Jos kysyt pastoraalisuuden (eli keskinäisen hoitamisen) sävyttämässä seurakunnassa, milloin joku ihminen on viimeksi tullut siellä uskoon, vastaus on, ”En taida muistaa, siitä on varmaan muutama vuosi. Mutta meillä on täällä oikein mukavaa. Me rakastamme toisiamme, niin kuin pitääkin.” – Mutta heillä ei ole uskolleen perustusta. Kukin uskoo vähän omalla tavallaan.
• Jos kysyt opetuksen sävyttämässä seurakunnassa, milloin joku ihminen on viimeksi tullut siellä uskoon, vastaus on: ”En taida muistaa, siitä on varmaan muutama vuosi. Mutta meillä on kyllä paljon kirkossa kävijöille järjestettyjä konferensseja, opetusta. Meillä tiedetään, mikä on oikea oppi ja tulkinta.” – Mutta siellä ilmeisesti myös kiistellään, mikä on oikein oppi. Rakkaus voi olla väljähtynyttä.
• Jos käyt oikein evankelioinnista innostuneessa seurakunnassa, näet siellä paljon hengellisiä vauvoja, joista aina silloin tällöin joku poistuu/kuolee hengellisesti, koska hän ei saa opetusta, perustusta, jolle rakentaisi hengellistä kasvuaan.

Kun havaitset seurakunnassasi jäseniä, joilla ei ole sinun lahjojasi, mutta jotka ovat hyviä jossain muussa, älä lannista tai moiti heitä, vaan auta heitä vahvistumaan omassa työssään ja rohkaise heitä toiminnassaan. Ryhtykää tekemään myös suunnitelmallista yhteistyötä yhteistä päämäärää kohti.

Nykyään on seurakuntia ja opettajia, jotka kiistävät apostolin ja profeetan lahjojen (ei siis viran) olemassaolon ja myös niitä, jotka selittävät opettajan ja pastorin virkojen olevan sama.

(Tämän blogin sisällön innoittajana ja lähteenäkin on ollut netissä julkaistun TLR:n pioneerikoulun (eräänlainen opetuslapseuttamiskoulu)  luento n:o 27.)

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi