Miksi muslimit vihaavat erityisesti juutalaisia, osa 3
Sinä, joka päädyit juuri tälle sivulleni ja olet kiinnostunut islamin ja kristinuskon yhtäläisyyksistä ja eroista: Älä aloita lukemista näistä tuoreimmista sivuista, vaan siirry koko sarjan alkuun. Siis joko aivan ensimmäiseen, joka johdannoksi käsittelee ”Muukalainen/muukalaisuus” -termien esiintymistä Raamatussa ja Raamatun antamia ohjeita muukalaisiin suhtautumisessa .
Jos se aihe ei vielä kiinnosta, aloita ainakin sarjan toisesta osasta ja etene ehdottomasti vanhimmasta kohti uusinta. Tällöin saat riittävän pohjan tehdä omia, asiallisia johtopäätöksiä hyvän tiedon pohjalta. – Antoisia opiskelutuokioita sinulle!
——————————————————————————————————————————————————————————–
Lisään tähän islamin perusteita käsittelevään blogisarjaani vielä osittain kertauksena entisen muslimin laatiman analyysin juutalaisvihan syistä ja sen seurauksista itse uskonnolle. (Tässä blogissa ei siis ole ylläolevaa enempää minun henkilökohtaista kirjoitustani.) Annetaan asiantuntijalle puheenvuoro:
Miksi muslimien on vihattava juutalaisia?
Nonie Darwish on 67-vuotias Egyptin Kairossa syntynyt, mutta Yhdysvalloissa asuva arabinainen ja entinen muslimi, joka on ihmisoikeusaktivisti, islamin kriitikko ja Arabs for Israel (Arabit Israelin puolesta) –järjestön perustaja.
———————————————
Jokin aika sitten Pakistanin uskonnollinen johtaja Pirzada Mustafai sanoi: ”Sitten kun juutalaiset on hävitetty, rauhan aurinko alkaa nousta koko maailmaan.”
Samaa saarnaa eivät toista vain uskonoppineet vaan myös poliitikot Iranissa, Saudi-Arabiassa, Egyptissä jne. Se ei ole vain Ahmedinejadin ajatus, vaan koko islamilaisen teologian perusta, että rauha tulee maailmaan vasta kun juutalaiset on hävitetty maan päältä. Kuitenkin vain harvat länsimaiset toimittajat ovat huolestuneita tällaisesta retoriikasta tai välittävät tuoda julkisuuteen tämän islamin kauhean pimeän puolen, joka on pakkomielteinen juutalaisviha.
En usko että tarvitsee olla käyttäytymistieteen tai ryhmäajattelun asiantuntija ymmärtääkseen islamilaisen juutalaisvihan patologian. Meidän kaikkien on aika paljastaa juutalaisiin kohdistuva vihamielisyys. Olemme sen velkaa ihmisyydelle ja totuudelle.
Uskova muslimi ei ymmärrä, että sellainen viha on epäsopivaa ja epäpyhää maailmanuskonnolle ja että islamin uskottavuus murenee tämän vihan takia. Muslimin ei ole luvallista tutkiskella itseään tai kyseenalaistaa tätä vihaa. Muslimit puolustelevat juutalaisvihaa väittämällä, että juutalaiset pettivät Muhammedin ja näin ansaitsevat tällaisen kohtelun.
Silloin kun itse olin vielä muslimi, uskoin että tämä yksipuolinen islamin kertoma tarina oli riittävä perustelu oikeuttamaan islamilaisten johtajien murhat, terrorin, valheet ja propagandan juutalaisia vastaan. Tavalliselle muslimille jatkuva juutalaisten kiroaminen moskeijoissa tuntuu normaalilta ja jopa pyhältä.
Kun olin tehnyt paljon ajatustyötä, analyysiä, tutkimusta ja kirjoittamista, ymmärsin että juutalaisviha on olennainen perusta islamilaisessa uskonopissa eivätkä muslimit tunnu pääsevän siitä mitenkään eroon. Islam pelkää juutalaisia ja islamin vihollinen numero yksi ovat juutalaiset – tämä on totuus, jota täytyy suojella hinnalla millä hyvänsä. Sillä ei ole väliä kuinka monta muslimimiestä, -naista tai -lasta kuolee, kun islamin mainetta suojellaan. Tärkein muslimien velvollisuus on suojella islamin ja Muhammedin mainetta.
Mutta miksi uskonto aiheuttaa tällaista kärsimystä seuraajilleen? Syy on seuraava.
Kun Muhammed aloitteli missiotaan levittää islamia, hänen tavoitteenaan oli luoda aidosti arabialainen uskonto, jonka luojana oli arabialainen profeetta, jonka arvot ja kulttuuri olivat arabialaisia. Saadakseen uskottavuutta hän liitti sen kahteen abrahamilaiseen uskontoon, juutalaisuuteen ja kristinuskoon.
Hän odotti Arabiassa olevien juutalaisten heimojen julistavan hänet Messiaaksi tuoden hänelle legimiteetin arabien keskuudessa ja erityisesti oman mekkalaisen heimonsa, Quraishin, keskuudessa. Koska hänen oma heimonsa torjui hänet ja pilkkasi häntä, Muhammed etsi hyväksyntää juutalaisilta, joita hän kutsui ”Kirjan kansaksi”. Mutta juutalaisten käännyttäminen oli se osa käsikirjoitusta, josta Muhammedin oli selviydyttävä, jotta mekkalaiset huomaisivat olleensa väärässä torjuessaan hänet.
Tämä oli yksi niistä syistä, miksi Muhammed päätti muuttaa Medinaan, kaupunkiin, jossa asui pääasiassa juutalaisia ja joitakin köyhiä arabeja. Juutalaiset sallivat Muhammedin asettua kaupunkiin. Alussa mekkalainen Koraani oli täynnä myönnytyksiä juutalaisille, jotka olivat saaneet ”johdatuksen ja valkeuden” (5:44) ja jotka ”oli asetettu muiden kansojen edelle” (45:16). Mutta kun juutalaiset torjuivat lepyttelyn ja kieltäytyivät kääntymästä islamiin, Muhammed raivostui. Koraanin sanoma muuttui rakkaudesta uhkailuihin ja lopulta puhtaaksi vihaksi, kirouksiksi ja käskyiksi tappaa juutalaiset.
Juutalaisten osoittama torjunta aiheutti Muhammedille sietämättömän pakkomielteen.
Juutalaiset eivät ainoastaan torjuneet häntä, vaan hän myös kadehti syvästi heidän vaurauttaan. Arabian juutalaiset heimot ansaitsivat elantonsa laillisilla ja menestyvillä liiketoimilla, mutta Muhammed ansaitsi elantonsa ja vaurautensa sodankäynnillä hyökäten arabiheimoja – joskus myös omaa heimoaan – vastaan ottaen heidän omaisuutensa ja ryöstelemällä karavaaneja. Se ei näyttänyt hyvältä miehelle, joka väitti olevansa Jumalan profeetta.
Pelkkä juutalaisten olemassaolo sai Muhammedin näyttämään huonolta ja se johti Muhammadin tekemään sanoinkuvaamattoman teurastuksen. 600-900 miestä mestattiin yhdestä heimosta ja naiset ja lapset otettiin orjiksi. Muhammed sai valita ensin kauneimmat naiset seksiorjikseen. Kaikki nämä tunteettomat juutalaisten surmaamiset on tarkasti dokumentoitu islamilaisiin kirjoituksiin Muhammedin elämästä – ei suinkaan häpeällisinä asioina, vaan oikeutettuina tekoina pahoja ihmisiä vastaan.
Muhammed ei päässyt yli kokemastaan vihasta, nöyryytyksestä ja torjutuksi tulemisesta ”Kirjan kansan” taholta ja hautoi synkkää piinaansa ja pakkomiellettään siitä, että juutalaisia oli vielä elossa. Kuolinvuoteellaan hän antoi muslimeille tehtäväksi tappaa juutalaisia, missä hyvänsä he heitä löytävät, mistä tuli ”pyhä käsky”, jota muslimit eivät voi hylätä. Muslimit jotka kirjoittivat sharia-lakia, ymmärsivät, että Muhammed oli äärimmäisen herkkä arvostelulle ja siksi Muhammedin arvostelusta tuli islamin pahin rikos, jota ei anneta anteeksi, vaikka arvostelija katuisi tekoaan.
Muhammedin sanoma kuolinvuoteellaan seuraajilleen ei ollut levittää pyhyyttä, rauhaa, hyvyyttä ja kohdella lähimmäistään kuten itseään, vaan jatkaa juutalaisten tappamista ja kansanmurhaa.
Näin tappamisesta tuli pyhä toimitus, jolla osoitettiin tottelevaisuutta Muhammedille ja itselleen Allahille.
Muhammed kuvaili itsensä juutalaisten uhriksi, ja muslimien täytyy kostaa hänen puolestaan tuomiopäivään asti. Kaikesta arabien rahasta ja vallasta huolimatta muslimit edelleen tekeytyvät uhreiksi. Shariaan on myös kirjattu laiksi, että jokaisen muslimin tulee puolustaa Muhammedin kunniaa ja islamia verellään ja se sallii monien muiden käskyjen rikkomisen, jos se on tarpeen islamin ja Muhammedin puolustamiseksi. Näin muslimit kantavat suurta taakkaa, pyhää taakkaa, puolustaakseen Muhammedia verellään ja heidän on silloin luvallista tappaa, valehdella, pettää, panetella jne.
Muhammedin on täytynyt tuntea syvää ja äärimmäistä häpeää siitä, mitä hän oli tehnyt juutalaisille ja siksi oli löydettävä erittäin hyvä syy, jolla kansanmurha voitaisiin perustella. Käskemällä muslimeja jatkamaan kansanmurhaa puolestaan jopa kuolemansa jälkeen hän laajensi häpeän koskemaan kaikkia muslimeja ja islamia itseäänkin. Kaikki muslimit komennettiin seuraamaan Muhammedin esimerkkiä ja jahtaamaan juutalaisia mihin hyvänsä he menivätkään. Sata vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen arabit valloittivat Jerusalemin ja rakensivat al-Aqsa -moskeijan juutalaisten temppelin raunioille, juutalaisten pyhimpään paikkaan. Muslimit ajattelivat hävittävänsä juutalaisten muistonkin.
Muhammedin tekemästä Arabian juutalaisten kansanmurhasta tuli synkkä häpeäpilkku islamin historiassa ja se aiheuttaa muslimeissa tänäkin päivänä häpeää, kateutta ja vihaa.
Muhammedin ja muslimien silmissä pelkkä juutalaisten olemassaolo, puhumattakaan juutalaisvaltiosta, halventaa islamia ja saa Muhammedin näyttämään enemmänkin massamurhaajalta kuin profeetalta. Jos muslimit tekisivät rauhan juutalaisten kanssa ja myöntäisivät heidän olevan ihmisiä, jotka ansaitsevat samat oikeudet kuin ketkä tahansa muutkin, sillä olisi tuhoava vaikutus siihen, miten muslimit kokevat uskontonsa, historiansa ja profeettansa teot.
Islamilla on paha eksintentiaalinen ongelma.
Haluamattaan juutalaiset joutuivat keskelle islamin dilemmaa. Islamin on oikeutettava kansanmurha juutalaisia vastaan. Muhammedilla ja muslimeilla on kaksi vaihtoehtoa: joko juutalaiset ovat pahoja ali-ihmisiä, apinoita, sikoja ja Allahin vihollisia, tai Muhammed oli kansanmurhan toimeenpannut sotaherra eikä hän sovi Jumalan profeetaksi – valinta joka tietäisi islamin loppua.
Silloin ja tänään Muhammed ja muslimit valitsivat ensimmäisen maailmankuvan ja määräsivät vihjauksenkin toisesta maailmankuvasta ankarasti rangaistavaksi. Juutalaisten on pysyttävä ikuisesti islamin pahoina vihollisina, muutoin islam menettää oikeutuksensa. Kolmatta vaihtoehtoa estää islamin ytimen romahtaminen ei ole: joko Muhammed oli paha tai juutalaiset olivat pahoja. Jokainen yritys antaa anteeksi, antaa ihmisarvo juutalaisille tai elää rauhassa heidän kanssaan katsotaan petokseksi islamia vastaan. Kuinka muslimit voisivat antaa juutalaisille anteeksi ja sen jälkeen mennä moskeijaan lukemaan profeettansa sanoja, jotka käskevät heitä tappamaan juutalaisia missä hyvänsä heitä tapaavatkaan? Se ei onnistu, jos haluaa pysyä muslimina.
Tämä on se syy, miksi islamin vihollinen numero yksi on ja tulee olemaan totuus.
Nonie Darwish
