Miksi muslimit vihaavat erityisesti juutalaisia (ja siinä sivussa kristittyjäkin)
Johdanto
Jos muslimit, niin kuin itse opettavat, uskovat samaan juutalaisten Jumalaan (nimittäin, koska koraanissa esiintyvät samat varhaiset juutalaiset Adam, Nooa, Aabraham, Iisak, Ismael (!), Jaakob, Joosef ja Mooses), niin miksi he ovat nyt sulkeneet niin juutalaiset kuin kristitytkin pois pelastuvien joukosta? Sen sijaan he ovat alkaneet pitää näitä päävihollisinaan ja ajallisen kuolemantuomion ansaitsevina. Jopa niin, että ”islamilaisen rauhan” tavoittaminen edellyttää näiden totaalista hävittämistä maan päältä.
Asian ymmärtämisen tekee vielä vaikeammaksi se, että Muhammed (ja hänen sanelemansa koraani) suhtautui alkuvuosina hyvin myönteisesti juutalaisiin.
Jos koraani on väitetysti Allahin inspiroima, niin miksi Allah muuttaa kesken kaiken mielipidettään? Onko Allah niin tulevaisuudesta tietämätön?
Vai oliko kirjoittaja sittenkin vain Muhammed, joka ei voinutkaan tietää tulevaisuuttaan?
Syitä koraanin muuttuvaan asenteeseen ja lopputulokseen voidaan tarkastella kolmelta eri ajattelumallin kannalta:
1. Islaminuskoisten ajatusmalli: Koraani on ainoan oikean Jumalan/Allahin eli Aabrahamin Jumalan antama sanatarkka kopio taivaallisesta koraanista. Siten kaikki sen ajatukset ovat ehdottoman totta.
2. Humanistin ajatusmalli: ei ole mitään yliluonnollista jumalaa (tai allahia). Koraani kuvastaa Muhammedin omia ajatuksia ja maallisia pyrkimyksiä.
3. Kristityn uskovan ajatusmalli: Allah on mielikuvitusolento ja koraani on sielunvihollisen inspiroima ja islam on vain yksi monista matkijauskonnoista, joiden päätavoite on poistaa Jeesuksen sovitus- ja lunastustyön merkitys sekä Jumalan omaisuuskansan israelilaisten erikoisasema.
Nämä kaikki lähestymistavat tuottavat saman lopputuloksen, kun seurataan rinnan Muhammedin maallisia elämänvaiheita ja koraanin muuttuvaa sisältöä.
Kun verrataan Raamatussa ja koraanissa kuvattujen samannimisten henkilöiden elämänvaiheita keskenään ,huomataan pian, että koraani kertoo ne ratkaisevan tärkeissä kohdissa eri tavalla tarkoituksenaan tuoda esiin erilaisnen hengellinen näkökulma. Näiden kertomusten lopputulos on aina se, miten juutalaiset hylkäsivät profeettansa ja miten Jumala heitä sen takia rankaisi ja lopulta hylkäsi kansana.
Muhammed väitti, että juutalaiset (ja kristityt) olivat väärentäneet Raamatun (”Pyhä Kirja”) salatakseen sen tosiasian, että siellä ennustettiin hänen (siis Muhammedin) tulemisensa (sellaisesta ei kuitenkaan ole todisteita, vaan Muhammed taisi omia Johannes Kastajaa koskevat Uusi Elia -ennustukset itseään koskeviksi). Hän myös kielsi muslimeja lukemasta Raamattua ja Tooraa (eli juutalaisten Raamattua). Muslimit voivatkin lukea raamatullisista profeetoista, kuten Aabrahamista ja Mooseksesta, vain Muhammedin versioita, jotka siis eroavat huomattavasti Raamatun kertomuksista nimenomaan niden hengelliseltä sanomaltaan.
Tämän kirjoituksen lopussa on luettelo islamin sanastosta sekä selitystä ja islamille ja kristinuskolle yhteisten sanojen erilaisesta merkityksestä:
Lähteitä:
Islamin historia, Albert Dager
Mitä lännen tulee tietää https://aikapommi.wordpress.com/mita-lannen-tulee-tietaa
Muhammedin tarina
1. Suhde juutalaisiin islamin syntyvaiheessa (ja Muhammedin asuessa Mekassa)
a. Muhammedin elinympäristöstään saamat uskonnolliset vaikutteet
Muhammed eli uskonnollisessa moniarvoisessa heimoyhteiskunnassa, jossa vallitsi monia uskonnollisia käsityksiä, niin pakanallisia kuin juutalaisia ja kristillisiäkin.
Lainaus 1: ”Taustansa ansiosta Muhammed tutustui moniin eri uskontoihin. Hän tunsi tietysti oman klaaninsa pakanalliset rituaalit, joista monet päätyivät myöhemmin islamiin.
Mekassa oli myös jonkin verran juutalaisia ja Muhammedin serkun vaimo oli kristitty. Koska useimpia uskontoja ei oltu kirjoitettu muistiin, ei ollut tavatonta, että ihmisillä oli oma versionsa uskonnostaan, tai että he aloittivat kokonaan uudenlaiset palvontamenot.
Monetkaan islamin perusajatuksista eivät ole Muhammedilta lähtöisin. Itse asiassa liikkeen perimmäisenä lähteenä oli juutalaisuus. Arabien alueella asui paljon juutalaisia. Arabit oppivat heiltä profeettojen kirjoituksia.
Juutalaisuus ei ollut kuitenkaan islamin tuottava voima, ei myöskään kristinuskon pääsuuntaus, johon arabit olivat tutustuneet joutuessaan tekemisiin Kreikan, Syyrian ja Abessinian kirkkojen kanssa.
Kristinuskon poikkeavat haarat, kuten esimerkiksi saabilaiset, olivat yleisimpiä Arabiassa. Varhaiset Mekan ja Táifin muslimit kutsuivat itseään ”saabilaisiksi”.
Syvällisimmät vaikutteensa hanífit ja siten myös Muhammed saivat ilmeisesti kuitenkin alueen lukuisilta askeettisilta lahkoilta. Hanífien käytänteiden tärkeimmät elementit olivat asketismi ja mietiskely ja heitä kutsuttiinkin usein samalla nimityksellä kuin kristittyjä munkkeja eli ”ráhibeiksi”.
Muhammedin pieni uskonnollinen yhteisö saavutti suosiota hanífien keskuudessa. He jo käyttivät itsestään yhteistä nimeä muslimi (joka alistuu) ja heillä oli suurimmaksi osaksi yhteiset periaatteet. Muhammedin persoona ja luonteen lujuus antoivat elinvoimaa jo olemassa olevalle liikkeelle.
Hänen alkuperäinen tarkoituksensa ei ehkä ollut uuden uskonnon perustaminen, vaan levittää suhteellisen pienen muslimilahkon uskontoa laajemmalti arabien keskuuteen. Muhammedille itselleen islam oli oikea, vanha uskonto — sama kuin Mooseksen ja Jeesuksen uskonto, joka oli kirjoitettuna taivaalliseen kirjaan.”
Lainaus 2: ”Vaikka Muhammad Mekassa ollessaan tuomitsi pakanallisuuden (suurimmalta osalta), hän osoitti suurta kunnioitusta kristittyjen ja juutalaisten asukkaiden yksijumalaisuutta kohtaan. Koraanin Allah väitti vieläpä olevansa sama Jumala, jota juutalaiset ja kristityt palvoivat ja joka nyt vain ilmestyi valitun lähettiläänsä Muhammadin kautta arabeille.”
Lainaus 3: ”Ne muutamat juutalaiset, jotka asuivat Mekassa, eivät olleet kovin oppineita uskonnossaan. Kun Muhammed julisti olevansa juutalainen profeetta, he uskoivat häntä. Kautta koko koraanin kuuluu varoituksen ääni, että ei uskon pelkkä tunnustaminen, vaan vanhurskas elämä on todellista uskontoa. Yhä uudelleen lausutaan, että Aabrahamin uskonto, josta kehittyi juutalaisuus ja siitä lähtenyt kristinusko, on ainoa todellinen uskonto ja että sen muodostaa ihmisen tahdon ja päämäärien alistaminen Luomakunnan Herran tahtoon ja tarkoitukseen, siten kuin ne Hänen luomakunnassaan ilmenevät ja kuten perättäisten profeettain kautta on opastuksella ilmoitettu. Siinä uskonnossa on ihmisen käytöstapa ainoa todistus hänen vilpittömyydestään, ja sen uskonnon arvioperusteet ovat kaikille yhtäläiset.
Vähää ennen islamin tuloa olivat Auus ja Kazradz nimiset pakanalliset arabialaisheimot kukistaneet Jasripissa ennen vallassa olleet juutalaisheimot liittäen ne toiseen tai toiseen. Mutta nämä olivat säilyttäneet jonkinlaisen henkisen etevämmyyden, omistaessaan Pyhän kirjan sekä maineen okkulttisista tiedoistaan. Arabialaiset pakanaheimot kyselivät neuvoa heidän rabbiineiltaan ja ottivat vaarin heidän puheistaan.
Ennen islamin tuloa nämä rabbiinit olivat usein kertoneet naapureilleen, että Profeetta oli tulossa, ja olivat usein uhanneet heitä, että hänen tultuaan he (juutalaiset) hävittäisivät arabialaiset pakanat kuten koraanin mukaan Raamatussa tuntemattomat Aadin ja Tamudin heimot oli muinoin hävitetty. Niin selvästi he kuvailivat tulevan profeetan, että Jasripin pyhiinvaeltajat tunsivat profeetan – hänen puhuessaan heille Mekassa – samaksi, jota juutalaiset oppineet olivat heille kuvanneet.
Mutta juutalaisten käsitys Profeetasta oli, että hän antaisi juutalaisille valtaa eikä, että hän tekisi heistä jokaisen islaminuskon vastaanottaneen arabialaispakanan veljiä. Huomatessaan, etteivät he voineet hyötyä profeettatulokkaasta, he nousivat häntä vastaan ja koettivat hämmentää häntä kysymyksillä teologiastaan puhuen hänelle ikään kuin itse omaten korkeamman viisauden. He eivät käsittäneet, että Profeetan näkökannalta teologia on joutavaa, varsinaisen uskon vastakohta, jopa sen vihollinen; Profeetalle uskonto ei ollut asia, josta vain lausutaan otaksumia ja saivarteluja, vaan tosiasia ja elämänohje.
Vasta myöhemmin Muhammedille selvisi ero islamin, juutalaisuuden ja etenkin kristinuskon välillä.”
b. Vanhimpien koraanin suurien kannanotot juutalaisuuteen
32. Palvomisen Suura, Suura on Mekan kauden keskivaiheilla.
32:23. Totisesti, Me (=Allah) annoimme Kirjan (ei ole 1-5.Moos.) Moosekselle – älä epäile sitä! – ja annoimme sen johdatukseksi Israelin lapsille.
37. Rivistöjen Suura, Suura on ensimmäisiä Mekan kauden keskivaiheilta.
37 53. Totisesti olemme antanut Moosekselle johdatuksen ja Israelin lapsille perinnöksi pyhän Kirjan. 54. Ohjeeksi ja muistutukseksi niille, jotka ymmärtävät.
37:112. Ja Me annoimme hänelle (Aabrahamille) hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille. 113. Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.114. Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin 115. ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta 116. ja autoimme heitä pääsemään voitolle 117. sekä annoimme heille molemmille Kirjan (ei ole 1-5.Moos.), joka saattoi asiat selvyyteen. 118. Myös johdatimme heidät oikealle tielle 119. ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla: 120. »Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
50 Qaaf:n Suura Kuuluu Mekassa ilmoitettujen suurain keskiryhmään.
50:45. Me tiedämme parhaiten, mitä he sanovat; ei sinulla ole valtaa heihin (valtaa pakottaa heitä uskomaan). Mutta varoita (oi, Muhammad) tällä Koraanilla niitä, jotka pelkäävät uhkaustani.
109 Epäuskoisten Suura Epäuskoiset (Al-Kafirun) Ilmoitettu Mekassa
109:1. Sano (oi, Muhammad, näille monijumalaisille ja uskottomille): Uskottomat, 2. minä en palvo sitä, mitä te palvotte,3. ettekä te palvo Häntä, jota mitä palvon, 4. enkä minä ole palvova sitä, mitä te palvotte, 5. ettekä te ole palvova Häntä, jota minä palvon. 6. Teillä on uskontonne ja minulla on uskontoni.
2. Suhde juutalaisiin Medinan vaiheen alussa
a. Muhammedin ja juutalaisheimojen suhteen kehitys
Medinassa oli paljon juutalaisia, joista monet olivat rabbeja ja juutalaisuuden asiantuntijoita, toisin kuin Mekassa. Niinpä Muhammedille esitettiin monia vaikeita kysymyksiä hänen uskomuksistaan eikä hän kyennyt vakuuttamaan juutalaisia siitä, että hän olisi yksi heidän profeetoistaan. He näkivät selvästi, ettei Koraani vastannut heidän kirjoituksiaan.
Tämä sai Muhammedin raivoihinsa ja hän alkoi halveksia juutalaisia.
Lainaus 4: ”Badrin taistelu oli ensimmäinen merkittävä profeetan käymä taistelu. Asettauduttuaan hijran (=muutto Mekasta Medinaan, islamilaisen ajanlaskun alku) jälkeen Medinaan Muhammad aloitti ryöstöretkien sarjan, joka kohdistui Syyriaan matkalla olleiden Mekan Quraish-heimon karavaaneihin. Palattuaan taistelun jälkeen Medinaan Muhammad kehotti Qainuqa’ heimon juutalaisasukkaita joko kääntymään islamiin tai kohtaaman saman kohtalon kuin quraishilaiset (Koraani 3:12–13). Qainuqa’laiset suostuivat lähtemään Medinasta, jos he saisivat pitää omaisuutensa, mihin Muhammad myöntyi…..
Vastaavalla tavalla kuin Muhammad oli Badrin taistelun jälkeen neutralisoinut juutalaisen Bani Qainuqa’ heimon, hän kääntyi Uhudin taistelun jälkeen nyt Bani Nadir -heimoa vastaan. Muhammadin elämäkerran mukaan Allah varoitti Muhammadia vastaan suunnatusta salamurhahankkeesta, ja profeetta määräsi muslimit valmistautumaan sotaan Bani Nadiria vastaan. Bani Nadir -heimolaiset suostuivat karkotukseen sillä ehdolla, että Muhammad salli heidän säilyttää liikkuvan omaisuutensa. Muhammad myöntyi näihin ehtoihin sillä varauksella, että nämä jättävät haarniskansa taakseen.
Medinan voittoisan taistelun jälkeen (quraishalaisia vastaan) Muhammad kääntyi kolmatta juutalaisheimoa, Bani Quraizaa, vastaan Medinassa. Siinä missä Bani Qainuqa’ ja Bani Nadir olivat saaneet kärsiä karkotuksesta, Bani Quraizan kohtalo oli huomattavasti kehnompi:
Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 320–321: ”Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Allahin lähettiläs vangitsi heidät Medinassa Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille, kaivatti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä. Heidän joukossaan oli myös Allahin vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka’b ibn Asad, kansansa johtaja. Kaikkiaan quraizalaisia oli kuusi- tai seitsemänsataa; jotkut jopa sanovat heitä olleen kahdeksan- tai yhdeksänsataa. Kun juutalaisia vietiin ryhmä kerrallaan Allahin lähettilään luo, Ka’b ibn Asadille sanottin: ”Ka’b, mitä luulet meille nyt tehtävän?” Ka’b vastasi: ”Ettekö te koskaan ymmärrä? Ettekö te näe, ettei kutsuja lopeta työtään eivätkä kutsutut enää tule takaisin? Kautta Jumalan, tämä tarkoittaa kuolemaa!” Näin jatkui, kunnes heidät kaikki oli teloitettu. ”
Tässä näemme selkeän ennakkotapauksen, joka selittää islamilaisten terroristien omalaatuisen mieltymyksen katkaista uhriensa kaula: se on vain yksi monista heidän profeettansa asettamista ennakkotapauksista.”
Muhammed väitti, että juutalaiset olivat väärentäneet Raamatun salatakseen sen tosiasian, että siellä ennustettiin hänen tulemisensa (sellaisesta ei kuitenkaan ole todisteita).
Hän syytti myös kristittyjä Raamatun väärentämisestä. Kuitenkin on löydetty kopioita Raamatusta ja juutalaisesta Toorasta, jotka ovat ajalta satoja tai jopa tuhansia vuosia ennen Muhammedia. Ne ovat samoja kirjoja, joita luemme tänä päivänä.
Tästä lähtien juutalaisviha värittää islamin uskoa. Itse asiassa Muhammedin elämäkerta sisältää enemmän juutalaisvihaa kun Hitlerin Mein Kampf. Hän alkoi puhua pahaa sekä juutalaisista että kristityistä, Koraanin väittäessä, että Allah muuttaisi heidät sioiksi ja apinoiksi.
b. Siirtymävaiheen koraanin suurien kannanotot juutalaisuuteen
2 Lehmän suura suurin osa tästä suurasta ilmoitettiin ensimmäisten 18 kuukauden aikana, joina Profeetta hallitsi Medinassa
2:256. Ei uskontoon pakoteta, vaan hurskaus ja harha ovat selvästi erillään. Joka kieltää epäjumalat ja uskoo Allahiin, on tarttunut tukevaan kädensijaan, joka ei repeä. Allah on Kuuleva, Tietävä.
22 Pyhiinvaelluksen suura, Jakeet 11-13, 25-30, 39-41 ja 58-60 ovat Medinasta, muut Mekasta
22:17. Totisesti, on olemassa sellaisia, jotka uskovat, ja on juutalaisia ja saabalaisia, kristittyjä ja magian harjoittajia sekä myös monijumalaisia. Ylösnousemuksen päivänä Jumala tekee erotuksen heidän kaikkien välillään. Totisesti, Jumala on kaiken todistaja
3. Muuttunut suhde juutalaisiin Medinassa
Muhammedin pesäero juutalaisuudesta oli samalla alku sille arabialaistamisprosessille, joka seurasi islamin muutosta yksilön uskosta poliittiseksi uskonnoksi. Hänen pääsaavutuksensa olikin islamin kansallistaminen, jonka avulla kaikki arabiheimot saatiin liitettyä yhdeksi yhteisöksi.
a. Koraanin suurien muuttuneet kannanotot juutalaisuuteen
Miten koraanin myönteiset suurat voitiin eliminoida? Muhammed keksi oivan ratkaisun:
2:106. Kumotessamme (Me = Allah) jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?
”Itse asiassa 225 Koraanin säettä on abrogoitu (mitätöity) myöhemmillä säkeillä”
2 Lehmän suura.(suurin osa tästä suurasta ilmoitettiin ensimmäisten 18 kuukauden aikana, joina Profeetta hallitsi Medinassa) Tätä suuraa voitaisiin luonnehtia Koraaniksi pienoiskoossa. Siinä mainitaan kaikki ilmoituksen tärkeimmät kohdat, joita muualla selitetään laajemmin. Tästä johtuu myöskin tämän suuran asema Koraanin alussa. (Suurat eivät ole aika- vaan pituusjärjestyksessa 2. suurasta alkaen)
2:47. Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille osoittanut, ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli kaikkien kansojen. 48. Ja varokaa sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi suorittaa vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin ei mitään välitystä (Jeesuksen sovitusuhria!) hyväksytä eikä mitään lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua.
2:51. Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, – he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.
2: 64. Sano (juutalaisille ja kristityille): »Te Pyhän kirjan (Toora) omistajat, tulkaa yhteisymmärrykseen meidän kanssamme (uskonnon asiasta), että meillä olisi samoin kuin teilläkin, ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen, 65. Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin (juutalaiset) ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»
2:75. Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat teitä? Johan osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan.
2:78. Heidän joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät tunne Pyhää kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain arvelua. Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja sanovat: »Tämä on Jumalalta», hankkiakseen itsellensä siten pientä ansiota! 79. Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!
2:83. Entä kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa sanoen: »Teidän ei tule palvella ketään muuta kuin Jumalaa, kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isättömiä ja köyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja luovuitte, muutamia lukuun ottamatta. 84. Sano: »Me uskomme Jumalaan, siihen, mitä on ylhäältä ilmoitettu meille ja mitä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille sekä (Israelin) sukukunnille, siihen, mitä Mooses, Jeesus ja profeetat ovat saaneet Herraltansa; me emme tee mitään erotusta heidän välillään, ja Hänen tahtoonsa ja johdatukseensa olemme alistuneet».
2:87. Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin. 88. He sanovat: »Sydämemme ovat ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidät heidän epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän joukossaan niitä, jotka uskovat. 89. Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta, vahvistaen toisen, minkä he jo omistivat (Toora), – olivathan he vastikään rukoilleet itselleen voittoa epäuskoisista – kun siis nyt se, minkä he tunsivat todeksi, tuli heidän osalleen, eivät he uskoneet sitä. Jumalan kirous uskottomien yli! 90. Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa hylätessään Jumalan ilmoituksen (koraani), katsoessaan karsaasti sitä, että Jumala armonsa runsaudesta lähettää ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa häpeällinen rangaistus. 91. Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu. Ja kohta he torjuvat se (koraanin), mikä myöhemmin on ilmoitettu, vaikka se on itse totuus, vahvistus siihen, minkä he jo omistavat.
2:111. Sanovatpa he: »Eivät ketkään muut pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset väitteenne puolesta, jos tahdotte pysyä totuudessa.»
2:113. Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät noudata todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta Ylösnousemuksen päivänä Jumala on ratkaiseva heidän välisensä kiista-asiat.
2:120. Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun, paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa Jumalassa.
2:135. Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme Aabrahamin oppia, koska hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut monijumalaisiin.» 136. Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
2:139. Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville): »Kiistelittekö kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän Herramme että teidän Herranne? Meillä on omat tekomme ja teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen vilpittömästi.» 140. Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja Jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?» Sano: »Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on väärämielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.»
5 Pöydän suura Suura on ilmoitettu Hedzran (=Muhammedin muutto Mekasta Medinaan v. 622) viidennen ja kymmenennen vuoden välillä
5:41. Lähettiläs, älä katkeroidu niistä, jotka kilpailevat keskenään epäuskosta, jotka huulillaan tunnustavat: »Me uskomme», mutta joiden sydämet eivät usko, älä myöskään (katkeroidu) juutalaisista, jotka mielellään kuuntelevat valheita, kuuntelevat vieraita ihmisiä, jotka eivät tule sinun luoksesi. He tempaavat Kirjoitusten sanoja pois kohdaltaan ja sanovat: »Jos ne teille näin annetaan, ottakaa ne vastaan; ellei, niin varokaa!» Jos kenet Jumala määrää syntiin, et sinä (yrityksilläsi) voi lainkaan häntä auttaa Jumalaa vastaan. Ne ovat sellaisia, joiden sydämiä Jumala ei tahdo puhdistaa. Tässä elämässä saavat he osakseen häpeätä ja tulevassa kauhean kurituksen
5:44. Olemmehan totisesti ylhäältä lähettänyt Tooran, jossa on johdatus ja valkeus. Senhän mukaan juutalaisia tuomitsivat profeetat – jotka kuuluivat muslimeihin – sekä opettajat ja kirjanoppineet, koska heidät oli määrätty pitämään huolta Jumalan kirjasta, jonka (eläviä) todistajia he olivat. …
5:51. Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, – he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.
5:65. Jospa Kirjoitusten kansa todellakin uskoisi ja hartautta harjoittaisi, Me varmasti pyyhkisimme heidän pahuutensa heistä ja Me totisesti sallisimme heidän astua autuuden tarhoihin. 66. Ja jos he olisivat pitäneet kiinni Toorasta ja evankeliumista sekä siitä, minkä heidän Herransa on ylhäältä ilmaissut, olisivat he totisesti saaneet nauttia siunausta ylhäältä samoin kuin maasta tulevaa. Heidän joukossaan on oikeamielisiäkin, mutta kelvotonta on se, mitä suurin osa heistä tekee.
b. Sunnan (haditien eli Muhammedin elämänkerran) sovellutusesimerkkejä
Sahih al-Bukhari 2:23:413; Abdullah bin Umar on kertonut: {Medinan} juutalaiset toivat keskuudestaan profeetan luo miehen ja naisen, jotka olivat suorittaneet laittoman seksuaalisen yhdynnän (aviorikoksen). Hän määräsi nämä molemmat kivitettäviksi (kuoliaaksi) lähellä hautajaisrukouspaikkaa moskeijan vieressä.
Liite:
Vielä lopuksi islamin sanaston selitystä:
• Daish tai Da´esh on lyhennys ISISin täydellisestä arabiankielisestä nimestä
• dár al-harb: sodan alue: vääräuskoisten hallitsema alue
• dár al-islám: islamin alue: shari’a-lailla hallittu islamilainen rauhan alue
• dár as-sulh: sopimuksen alue: muslimien kanssa liittoutuneiden vääräuskoisten hallitsema alue; käytännössä muslimien hallitsema alue mutta vailla shari’a-lakia
• dhimmí: dhimman eli suojelusopimuksen suojelema ei-muslimi.
• dhimma eli suojelusopimus voidaan suoda valloitetuille ”Kirjan kansoille”, joilla historiallisesti on tarkoitettu juutalaisia, kristittyjä ja zarathustralaisia. Dhimma säätää, että vääräuskoisten elämä ja omaisuus vapautetaan jihadista siksi aikaa kun muslimihallitsijat sen sallivat
• dhimmiys: sana (engl. dhimmitude), jonka on muodostanut historioitsija Bat Ye’or kuvaamaan dhimmí-ihmisten asemaa
• hadíth: ”kertomus”; jokin tuhansista Muhammadin elämän episodeista, jotka välitettiin suulli¬sena perimätietona. Kertomusten uskotaan saaneen alkunsa henkilöiltä, jotka tunsivat hänet henkilökohtaisesti. Haditheja on tuhansittain; jotkut useita sivuja pitkiä, jotkut vain muutaman rivin pituisia. Oli ilmeistä, että monet niistä olivat epäaitoja. Ne kirjoitettiin ylös 700–800-luvuilla.
• Hidžra/Heszra (arab. هِجْرَة) tarkoittaa islamissa profeetta Muhammadin muuttoa Mekasta Medinaan vuonna 622.
• ISI Irakin islamilainen valtio, perustettiin lokakuussa 2006 / toukokuussa 2010
• ISIS Irakin ja Suur-Syyrian tai Irakin ja al-Shamin islamilainen valtio, perustettu huhtikuussa 2013
• ISIL Irakin ja Levantin (Libanon, Israel, Jordania, osia Irakista) islamilainen valtio
• IS Islamilainen (rajaton) valtio perustettu 29.6.2014
• Jihad tarkoittaa kirjaimellisesti ”kamppailua”. Täsmälleen sanottuna se ei merkitse ”pyhää so¬taa”. Jihad viitta: kilvoitteluun sisäistä pahaa vastaan tai ulkoiseen, aseelliseen taisteluun. Majma’ al-Anhar fi Sharh Multaqal-Abra -teoksen laatija sanoo: ”Kielitieteellisesti jihad tar¬koittaa äärimmäisen ponnistelun harjoittamista sanoissa ja teoissa; shari’an {islamin lain} mukaan se on taistelemista vääräuskoisia vastaan, ja se pitää sisällään kaikki mahdolliset ponnis¬telut, jotka ovat tarpeen islamin vihollisten voiman musertamiseksi, mukaan luettuna heidän pieksemisensä, heidän omaisuutensa ryöstämisen, heidän palvontapaikkojensa tuhoamisen ja heidän epäjumalankuviensa hajottamisen pirstaleiksi.
• jizya: vero, jonka Koraanin suura 9:28 määrää juutalaisten ja kristittyjen maksettavaksi muslimien hallitsemalla alueella. Jizyan funktio ei ole pelkästään taloudellinen; sen tarkoitus on myös nöyryyttää dhimmejä ja iskostaa näille islamin ylemmyyttä.”Lakia edustavat virkailijat tu¬lee sijoittaa heidän yläpuolelleen, ja heidän tulee omaksua mitä uhkaavin asenne niin, että dhimmeistä, samoin kuin muista, näyttää, että tehtävänämme on halventaa heitä riistämällä heiltä heidän omaisuutensa. He tulevat oivaltamaan, että oikeastaan teemme heille palveluksen hyväk¬syessämme heiltä jizyan ja antaessamme heidän mennä vapaasti.”/ Al-Maghili
• Kaaba: ”kuutio”; Mekassa oleva temppeli, jossa lukuisat pakanaepäjumalat pitivät majaansa en¬nen islamia; Kaaban kulmakivi, jonka uskotaan pudonneen taivaasta, on kivi, jossa Aabraham oli uhraava poikansa Ismaelin (ei tarkoita Iisakkia).
• kalifi: umman (maailmanlaajuisen muslimiyhteisön) maallisen johtajan titteli; aiemman islamilaisen imperiumin johtaja; tittelin kielsi Kemal Attatürk v. 1924 ottomaani-imperiumin hajoamisen ja modernin Turkin pe¬rustamisen jäl¬keen
• Koraani: Islamin opetusten mukaan Koraani (al-Qur’an) koostuu profeetta Mu¬hamma-din Allahilta saa¬masta joukosta ilmestyksiä, jotka hänelle välitti arkkienkeli Gabriel ja jotka Muham¬mad sitten saneli seuraajilleen. Mu¬hammadin seura¬laiset painoivat mie-leensä katkelmia Koraanista ja kir¬joittivat ne ylös mihin ta¬hansa mitä sattui olemaan käsillä.
• sahíh eli luotettavat hadíthit ovat Koraanin jälkeen heti seuraavaa auktoriteetti shari’assa, islamin laissa. Koska Muhammad itse toimii moraalin mittatikkuna, hänen tekojaan ei arvioida suhteessa riippumattomiin moraalisiin standardeihin, vaan pikemminkin ne osoittavat, mikä muslimeille toimii oikeana moraalisena standardina. ”Sahih al-Bukha¬r” on eräs kaikkein luotettavimmista ja arvo¬valtaisimmista kokoelmista, jota kaikki islamin koulukunnat pitävät auktoritatiivisena. http://www.usc.edu/org/cmje/religious-texts/hadith/bukhari/
• Sira: ”elämä(kerta)”; lyhennetty muodosta Sírat Rasúl Alláh eli ”Allahin profeetan elämä”; profeetta Muhammadin kanoninen elämäkerta, jonka kirjoitti 700-luvulla Ibn Ishaq ja toimitti myöhemmin Ibn Hisham; tässä käännöksessä on käytetty Jaakko Hä-meen-Anttilan suomennosta ”Profeetta Muhammadin elä¬mäkerta” (Basam Books, 1999)
• sunna: profeetta Muhammadin ”elämäntapa”; pitää sisällään hänen opetuksensa, perinteensä, ja esimerkkinsä. ”Sunna on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on noudattaa profeetta Muhammadin tarjoamaa esikuvaa. Sunnan ja Koraanin keskeinen ero on siinä, että Koraanin teksti on sanasta sanaan Jumalan puhetta, mutta sunna on kertomuksia Muhammadin sanoista ja teoista, ei jumalallista ilmoitusta. Profeetta Muhammad oli kuitenkin virheiltä suojattu (ma’súm), joten hän ei käytöksessään tehnyt mitään väärää tai mitään, mikä ei olisi ollut Jumalan tarkoitus.”
• suura: Koraanin luku; Koraanin säkeet jakautuvat suuriin ja jakei¬siin, esim. 9:5
• Pyhän Kirjan saaneet: juutalaisia, jotka saivat Mooseksen kirjan sanoman (joskus enkä viittauksena myös itse koraani?)
• Mooseksen kirja on Jumalan Moosekselle antama ilmoitus ja tehtävä, ei Mooseksen työstä kertovia historian kirjoja eli 1. – 5. Moos.
• Evankeliumi on Jumalan profeetta Jeesukselle antama toimeksianto ja julistuksen sisältö, ei Raamatun evankeliumit, jotka ovat Jeesuksen (väärennettyjä!) elämänkertoja
(Jatkuu ajallisesti seuraavassa blogissani, jossa pääotsikot ovat: )
4. Koraaniin ilmestyneet perusteet juutalaisten huonommuudesta Allahin silmissä
5. Koraanin ja Haditien sotaisat kannanotot juutalaisten(ja kristittyjen) kohtaamiseen
6. Israelin valtion alueen omistusoikeuskysymys
7. Yhteenveto
