Miten puhua Jumalasta islamilaisen kanssa, tutut sanat ja eri tulkinta
Sinä, joka päädyit juuri tälle sivulleni ja olet kiinnostunut islamin ja kristinuskon yhtäläisyyksistä ja eroista: Älä aloita lukemista näistä tuoreimmista sivuista, vaan siirry koko sarjan alkuun. Siis joko aivan ensimmäiseen, joka johdannoksi käsittelee ”Muukalainen/muukalaisuus” -termien esiintymistä Raamatussa ja Raamatun antamia ohjeita muukalaisiin suhtautumisessa .
Jos se aihe ei vielä kiinnosta, aloita ainakin sarjan toisesta osasta ja etene ehdottomasti vanhimmasta kohti uusinta. Tällöin saat riittävän pohjan tehdä omia, asiallisia johtopäätöksiä hyvän tiedon pohjalta. – Antoisia opiskelutuokioita sinulle!
——————————————————————————————————————————————————————————–
Tämä on laatimani keskustelualustusten sarjan viides aihepiiri. (Vielä yksi osa keskustelusarjasta on julkaisematta.)
Pääasiallinen tietolähde: ”Islam ja evankeliumi” Iustitia-sarja 15/2002 Risto Soramies
1. Kristittyjen puhuessa Jumalasta, emme niinkään puhu Jumalan ominaisuuksista, vaan ensisijaisesti siitä, mitä hän on tehnyt. (On Jumalalla toki ominaisuuksiakin kuten: rakkaus, armahtavaisuus, laupeus. Niitä on myös islamin Allahilla, tosin aika eri sävyssä.)
2. Erityisesti kristillistä on Jumalan kolminaisuus, sillä
• jos et tunnusta kolminaisuutta, et ole kristillinen, – ja toisinpäin: jos tunnustat kolminaisuuden, et ole muslimi
3. Kristillisen evankeliumin pääelementit ovat:
• Mitä Jeesus teki maan päällä ollessaan ja se, että Jeesuksen työ tapahtui hyväksemme
Jumalasta ei muslimin mielestä voi sanoa mitään pahempaa, kuin se, mitä me kristityt tunnustamme kolminaisuusopissa.
Islamin ydinopin koko voima on suunnattu juuri kristinuskon keskeisintä sisältöä vastaan.
1. Islamille kristinusko on olennainen osa islamilaista uskontoa ja maailmankuvaa.
• Kristinusko on yksi Jumalan lähettämistä ”taivaallisista” uskonnoista ihmiskunnalle.
• Erityisesti Jeesuksen oma uskonto oli vielä islamia.
• Muslimien mielestä kristityt siis uskovat periaatteessa samaan jumalaan.
• Mutta Islam on lopullinen, muiden edeltävien uskontojen rappeutumisen korvaava sarjan päätös.
2. Kristityille islamilla ei ole merkitystä osana omaa uskontoa, vaan se on sielunvihollisen myötävaikuttama, kilpaileva, Kristuksen sovitustyön kieltävä, antikristillinen harha-oppi.
• Allah ei siis voi olla sama kuin kristinuskon kolmiyhteinen Jumala.
Kertauksena vielä:
• Kristitty ei voi pitää islamia oman uskontonsa positiivisena lisänä.
• Islam sen sijaan pitää kristinuskoa välttämättömänä oikean uskonnon kehitys-/väli- vaiheena.
• Noin kaksi kolmasosaa Koraanista on raamatullista alkuperää (mutta kristityille tärkeimmiltä opillisilta osiltaan ei suinkaan saman sisältöistä)
Kumpi kirja on Jumalan/Allahin ilmoitus?
Tästä lausuu Ankaran yliopiston vertailevan uskontotieteen professori :
”On aivan yksinkertaista tietää, kumpi kirja on oikea. Koraanin on kirjoittanut Jumala ja Raamatun ihmiset – niinhän te itsekin sanotte.”
Miten te vastaisitte professorille tai hänen hengenheimolaisilleen???
Yhteisistä käsitteistämme:
1. Yhteinen käsitys historiasta: Jumala/Allah on luoja, kaikki joutuvat viimeiselle tuomiolle, ihminen elää vain kerran (ei itämaista jälleensyntymistä).
2. Yhteisillä käsitteillä on kuitenkin opillisesti erilaisia sisältöjä, kuten keskeisillä käsitteillä: synti, taivas, paratiisi, armo, luominen, tuomio, Jumala.
• Emme todellakaan puhu samasta asiasta niitä käsitteitä käytettäessä!
3. Viimeinen tuomio on tärkein yhteinen oppi, sillä
• Kummankin uskonnon sanoma kohdistuu viimeisen tuomion tapahtumiin, eli kysymys on: ”Miten minun käy viimeisellä tuomiolla?” Tästä kysymyksestä voi olla edullista aloittaa keskustelu
4. Muslimitkin tuntevat eläinuhrin
• Muistona Aabrahamin uhrista Kurban-juhlassa uhrataan oinas tai vasikka. Tosin käytännössä Koraanin selvästä ilmoituksesta (Isak) huolimatta on erimielisyyttä on siitä, oliko kohteena Isak vai Ismael. – Muistouhri ei tosin ole varsinainen syntiuhri. Kuitenkin yleisesti kansanhurskaudessa sillä on myös syntiuhrin merkitys.
Isakin uhrauskertomus
Suura 37: 101. Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä. 102. Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.» 103. Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen, 104 kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham! 105. Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.» 106. Tämä oli totisesti ilmeinen koetus. 107. Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
37: 112. Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
Voit siis kertoa muslimille: ”Jumala itse on antanut uhrin, joka auttaa meitä viimeisellä tuomiolla.”
• Jos ajatus uhrista tulee otetuksi vastaa, hänelle valkenee jossain vaiheessa, että tämä uhrikaritsa on todellisuudessa Jeesus, Jumalan poika, siis Jumala itse.
• Tämän ymmärtäminen sisältää jo uskon Pyhään Kolminaisuuteen.
On kuitenkin hyvin tähdellistä muistaa ja ymmärtää, että jo pelkkien islamia koskevien tosiasioiden ilmaiseminen tulkitaan islamin loukkaukseksi.
Muslimit eivät pysty käsittelemään heille itselleenkin hämmentävää ja häpeällistä informaatiota.
Heidät on aivopesty torjumaan mielestään kiistanalaiset, uskonnolliset kysymykset. Niiden ääneen pohtiminen voi johtaa jumalanpilkkasyytteisiin ja siten kuolemantuomioon . (lue: Allah vihaa niitä, jotka kyselevät liikaa).
He voivat kiusallisessa tilanteessa aina ilmaista suuttumuksensa ja sen varjolla suorittaa häpäisynkosto riittinsä.
Vielä keskustelua vaikeuttavista erilaisista ymmärtämistavoista:
Tästä alkaa luettelo, mitä muslimit ymmärtävät eri käsitteillä ja sanoilla:
• ”Uskonnonvapaus”: Muslimien vapaus harjoittaa islamia. Myös kristittyjen ja juutalaisten vapaus harjoittaa omaa vääristeltyä uskontoaan, mikäli he suostuvat alistumaan nöyryyttävään suojelusopimukseen, joka tekee heistä toisen luokan kansalaisia.
• “Vapaus” ja “uskonnonvapaus”: Muslimien vapaus harjoittaa islamia ja alistaa muut sharian alaisuuteen.
• “Epäoikeudenmukainen”: Shari’an määräysten vastainen.
• “Epäoikeudenmukaisuus”: Muslimit eivät ole määräävässä asemassa.
• “Ihmisoikeudet”: Shari’a, muslimien oikeus käyttää shari’aa;
• “Oikeus”: Shari’a.
• “Uskonnollinen dialogi”: Verbaalisen jihadin muoto. Tilaisuus, jossa muslimit yrittävät käännyttää uskottomia islamiin da’wan avulla ja hyödyntämällä petollisuutta (taqiyya, kitman, tawriya). Yleensä ajatellaan, että Allah on armeliaisuudessaan sallinut “uskottomien” “palata vapaaehtoisesti” islamiin ennen aseellista hyökkäystä heidän valtioonsa.
• “Uskonto”: Islam eli “ainoa totuuden uskonto”, “ainoa Allahin hyväksymä uskonto”, profeetta Muhammadin välittämä Allahin lopullinen ilmoitus, joka mitätöi kaikki aiemmat uskonnot. Islamin mukaan vain islam on ”uskonto”
• “Puolustaminen”: Jokainen pyrkimys loukata profeetta Muhammadia, islamin yhteisöä ja uskontoa vaatii “islamin puolustamista”.
• ”Rauha”: Tila, joka koittaa, kun kaikki muut ovat alistuneet shari’an määräyksiin ja muslimien ylivallan alle.
• “Terrorismi”: Muslimien surmaaminen. Kun muslimit sanovat tuomitsevansa “kaiken terrorismin”, he tarkoittavat tuomitsevansa kaiken muslimien surmaamisen lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa shari’a sen sallii (esim. uskonhylkääjän surmaaminen, lapsen tai lapsenlapsen surmaaminen, maantierosvon surmaaminen).
Vielä muistin virkistykseksi ja todistukseksi muutama ote koraanista:
Suura 9:33: ”Hän on lähettänyt lähettiläänsä tuomaan johdatuksen ja totuuden uskonnon saattaakseen sen voittamaan kaikki muut uskonnot, vaikka se on vastoin monijumalaisten tahtoa.”
Suura 9:111: ” Jumala on lunastanut itselleen uskoviltaan heidät itsensä ja heidän omaisuutensa, jotta he saisivat omakseen Paratiisin, jos he vain taistelevat Jumalan poluilla, tappavat ja tulevat tapetuiksi
Suura 3:110: ”Te olette paras kansakunta/yhteisö, joka ihmisten parista on noussut. Te käskette oikeaan, kiellätte pahasta ja uskotte Jumalaan. Jos Kirjan ihmiset (juutalaiset ja kristityt) uskoisivat Jumalaan, olisi se heille parasta. Osa heistä uskookin, mutta useimmat ovat pahantekijöitä.”
Suura 5:82: ” Olet huomaava, että eniten vihaavat uskovia juutalaiset ja monijumalaiset, ja te olette myös huomaava, että eniten rakastavat uskovia ne, jotka sanovat itseään kristityiksi.”
